RSS
Inttipäiväkirja osa 9
Johtamistaidon loppukoe 13.-16.12.2011. 190 km, 4 päivää, jalan ja pyörällä.
Tiistaina aamulla viimeisteltiin johtamistaidon loppukokeeseen pakkaamiset ja ensimmäiset partiot lähtivät pyörillä matkaan klo 09.30. Meidän partio lähti matkaan 10.30 ja haimme vauhtia Keurusselän hotellin pihasta. Tämän jälkeen teimme vielä toisen pummin, eli kävimme Vilppula 4-kyltin luona, jonka jälkeen päätimme, että eiköhän nämä pummit riitä. Ensimmäinen rasti oli sinkotaistelijaparin tuliasemakortin laatiminen, josta jatkoimme matkaa lounasrastille. Ilta pimeni tässä vaiheessa. Matka suuntasi Mäntän keskustan kautta kohti Roosinpohjaa, matkalla oli kordinaattien ottaminen, suunnan ja etäisyyden määritysrasti. Tästä jatkoimme kinttupolkua pitkin kohti Roosinpohjan kämppää, jonne jätimme pyörät 58,5 km taipaleen ja parin
pummin jälkeen. Jatkoimme jalkapatikassa matkaa päivällisrastille, jolta suuntasimme seuraavalle rastille, joka paljastui miinoitteessa toimimiseksi. Siitä siten majoittumaan 11 km jalkamarssin päätteeksi.
Toisena päivänä matka jatkui pyörillä. Ensimmäiseen 13,5 km, joka kuljettiin 15 cm loska/lumipöperössä, kului aikaa 3,5 tuntia ja yhteenlasketut kaatumiset ryhmällä mennee yli 30. Lounasrasti pelasti paljon ja sen jälkeen olikin hieman paremmat tiet. Ensimmäisenä rastina tuli vastaan varamiinoite, jonka jälkeen tehtiin perusselvitys ja yöpymisrastilla annoimme taistelijaparille ryhmittymiskäskyn.Matkalla oli niin peilijäätä, lunta/loskaa ja asfalttia, pituutta reitille kertyi 65 km. Tämä oli itselleni henkisesti rankin päivä koko reissussa.
Kolmantena päivänä jätettiin pyörät taakse ja jatkettiin matkaa jalan ja heti alkuun tuli vastaan siviiliensiapurasti, mikä meni ryhmältämme loistavasti. Tämän jälkeen etenimme vähän matkaa osin "luistellen", suunnittelemaan joukkueen henkilöpuhdistuspaikkaa. Sitten olikin hetken parempaa tietä, josta siirryimme kinttupolkuja pitkin puolijoukueteltan pystytykseen. Teltta tuli pystyttää puhumatta 10 minuutissa. Lopulta päästiin lounasrastille klo 1800. Oli jo vähän nälkä. Matka jatkui kohti Tonttumäkeä, jossa jouduimme tuliylläkköön. Arvioin oman ponnistusvoiman väärin ja mulasin ojassa. Seuraavana rastina onneksi keiteltiin vettä, joten pääsin kuivattamaan jalkani. Pystytimme pressusta laavun ja sopuisasti hyvin tiiviisti kylkikyljessä nukkuen saimme yhtä lukuun ottamatta kaikki laavuun sisälle nukkumaan. Tähän asti varustuksena oli koko matkan taisteluvarustus. Taipaleen pituus oli 40 km.
Neljäntenä päivänä lähdettiin täyspakkauksessa matkaan kohti ampumarataa noin 4 km, jossa oli partioammunta 1 patruuna/jäsen ja maalina ampumahiihtotaulut. Osuin oman laukaukseni. Tästä lähti pikataival kasarmille noin 3 km. Yhdellä olivat jalat niin rakoilla, että hänen tetsarin kantoi toinen partion jäsen. Juoksimme viimeiset 300 m maaliin. Tämän jälkeen pikainen huolto niin aseelle, trangialle kuin itsellekin, jonka jälkeen syötiin lounas ja tehtiin kirjallinen loppukoe 'taistelukentän olosuhteissa'. Hyvin pystyin keskittymään. Alussa oli todella pitkä alkupuhe, mistä piti bongata oleellinen tieto. Sitten olikin päivällisen vuoro ja jälleen koottiin aliupseerikurssi luokkaan tulosten julistamista varten. Pioneeri 2 ryhmä voitti koko kisan. Itse olin hämmästyksekseni suojelulinjan paras. Kaikki maaliin päässeet saivat kuntoisuusloman, joten tienasin tästä yli 181 km rypäisystä 2 kuntoisuuslomaa.
Sunnuntaina on aika palata takaisin yksikköön ja totutella alikersanttina olemiseen.
T: Minna
------------------------
Inttipäiväkirja osa 8
Edellisessä tekstissä jäätiin sammutustyökurssin loppuvaiheisiin.Tämän jälkeen oli Pelastustyökurssi, taisteluharjoitus 4 sekä johtamistaidon loppukoe.
Sammutustyökurssin viimeisenä päivänä tehtiin kolme harjoitusta. Ensimmäisessä tehtiin tikas-, kerrosselvitysyhdistelmä katolle palon
sammuttamista varten. Yllättävän vähän lievä korkean paikan kammo haittaa tikkailla keikkumista, silti olin ihan tyytyväinen, että pääsimme laskeutumaan maanpinnalle sisäkautta. Seuraavaksi sammutettiin allaspaloa vedellä. Eihän vedellä ole optimaalista sammuttaa allaspaloa, mutta vaahdolla sammuttaessa ei samaa allasta olisi enää saanut syttymään. Ensimmäisessä vedossa tein käytännössä kaikki mahdolliset virheet, mutta en antanut sen masentaa, koska toimin ensimmäistä kertaa paineistetun työjohdon kanssa. Toinen veto menikin sitten jo huomattavasti paremmin ja sain melko mallikkaasti allaspalon sammumaan. Kolmannessa harjoituksessa sammutettiin autopaloa, tehtiin kaksi vetoa, jossa toisessa olin ykkösenä käyttäen suihkuputkea ja toisessa kakkosena, joka sammutusraivaa ja auttaa työjohdon liikuttamisessa. Pidin molemmista tehtävistä. On mielenkiintoista lapata palavaa tavaraa ulos autosta sammutuskäsineet kädessä. Miksi nimenomaan käsin, koska siten on nopeampi poistaa palavaa materiaalia autosta. Ykkösenä ollessa suihkuputken käsittelyssä oli edelleen haasteita, mutta perusjutut olivat jo kunnossa. Joutui vähän haeskelemaan milloin on oikean levyinen suihkukulma, mutta palaute molemmista suorituksistani oli hyvä. Joutunen harkitsemaan reserviin päästessäni hakisinko vapaapalokuntaan.
Seuraavalla viikolla oli Pelastustyökurssi, jossa keskityttiin henkilöiden pelastamiseen tieliikenneonnettomuuksissa. Toisin sanoen opeteltiin, miten hydraulisilla välineillä pilkotaan auto siten, että potilas saadaan turvallisesti ulos autosta. Ensin oli päivä teoriaa, siitä mitä kaikkea on huomioitava, kun saavutaan onnettomuuspaikalle. Oppitunnilla opetettiin esimerkiksi missä järjestyksessä asioita ruvetaan tekemään. Muun liikeenteen huomiointi (kuuluu yleensä poliisille), turvavarusteiden huomiointi (air bag), palon esto, stabilointi sekä potilaan hengitysteiden turvaaminen ja kaularangan tukeminen, potilaan irroittaminen ja siirtäminen. Lopuksi onnettomuuspaikan siivoaminen, kun poliisilta on saatu lupa. Hydraulivälineiden käytössä painotettiin turvallisuutta. Näytettiin miten rumaa jälkeä tulee, jos letku menee poikki ja se osuu ihmiseen tai onnistuu jättämään itsensä jumiin auton ja työkalun väliin. Opetettiin tekniikat auton stabiloimiseksi renkailla, kyljellään ja katollaan sekä miten ne kannattaa avata ja tukea potilaan irrottamiseksi. Kaksi päivää harjoiteltiin perustekniikoita autojen paloittelemisesta. Viimeisenä päivänä oli erilaisia tilanneharjoituksia, jonne saavuttiin joko yksikkölähtönä tai kahdella yksiköllä. Ajoneuvoina olivat PUJOt eli puhdistusajoneuvot (vastaa pelastusautoa). Ensimmäisessä vedossa irrotettiin korkeapainetyynyillä jätelavan alle jumiin jäänyt henkilö. Toisessa saavuttiin kahdella yksiköllä onnettomuus paikalle, missä kuski oli juossut karkuun ja apukuski oli tullut ikkunan läpi konepellille. Siinä olikin hieman suunnittelemista, miten saatiin kaveri niska tukien irti ikkunasta.Kolmantena oli nokkakolari, jossa toinen yksikkö hoiti toisen auton potilaita ja toinen toisen auton. Mielenkiintoisia tehtäviä ja mielekästä tekemistä, mutta pidän hivenen enemmän sammutustöistä. Viikonlopun viettoon päästiinkin jo torstaina, mikä oli hyvä, koska seuraavat kaksi viikkoa vietettiin maastossa.
Taisteluharjoitus 4, aliupseerikurssin 114 loppusota 5.-10.12.
Suunnattiin Hallin varuskuntaan tietäen, että ensimmäiset pari päivää kuluu suojelutiedustelun parissa, jonka jälkeen siirrytään käsky + 6 h puhdistus-/ pelastusvalmiuteen. Toimin yhtenä kuskeista harjoituksen aikana. Tilanne oli K-valtion kanssa kiristynyt äärimmäisen jännittyneeksi, mutta sota ei ollut vielä syttynyt. Rajalle oli keskitetty joukkoja ja ilmaiskujen uhka oli todennäköinen.
Taisteluharjoitukseen lähdettiin maan ollessa vielä musta, mutta telttoja pystyttäessä naamioitiin ne talvinaamioverkoilla. Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan Hornetteihin ja Hawkeihin. Lisäksi meille kerrottiin, miten lentokoneilla tehdään ilmanäytteen ottoa ja määritellään saastealueita. Sitten siirryimmekin tiedustelemaan riskikohdetta, joka oli (vanha) lennnonjohtotorni. Piirrettiin paikasta pohjapiirrustukset, selvitettiin lisäveden saanti sekä mitä riskitekijöitä alueella on. Tämän jälkeen syötiin päivällinen ja valmistauduttiin suojelutiedustelun aloittamiseen partiokoossa. Eli pakattiin kaasusuojelutiedustelulaukku, laitettiin viestivälineet, RDS (säteilymittari), sekä ChemPro (kaasuilmaisin) lähtövalmiuteen. Partioita oli yhteensä 6 ja niihin kuului tiedustelija, ryhmänjohtaja, viestimies, ja joskus neljäs henkilö, joka auttaa ryhmänjohtajaa merkkaamisessa. Käskyllä SUTI kaksi partiota oli lähtövalmiudessa käsky + 5 minuuttia ja 4 partiota käsky + 15 min 24.00 alkaen. Tämän jälkeen päästiin nukkumaan.
Itsenäisyyspäivän aamu alkoi siten, että Aliupseerikoulun johtaja tuli toivottamaan meille "Hyvää huomenta lumenvalkoisessa, vapaassa, itsenäisessä Suomessa", jonka jälkeen loputkin Suojelulinjasta ylennettiin oppilaskorpraaleiksi. Taustalla soi marssimusiikki ja kehyksinä oli lumivalkea metsä. Komea tapa ylentyä. Aamiaisen jälkeen alkoi puomivartiokin pyörimään ja ensimmäiset SUTI tehtävät tulivat. Meidän ryhmä lähti tiedustelemaan säteilyä. Alueella oli sattunut säteilevää ainetta kuljettavalle rekalle onnettomuus ja meidän tehtävänä oli tiedustella, onko siitä riskiä lentokentän toiminnalle. Kävimme ajamassa autolla noin 12 km lenkin, johon kului reilu tunti. Tämä realisoi ainakin minulle ensimmäistä kertaa, miten hidasta suojelutiedustelu on, vaikka auto on käytössä. Etenemisnopeus ei voi olla kova, jotta mittari ehtii reagoimaan säteilyn muutoksiin. Lisäksi tällä kertaa emme merkanneet saastealueen rajaa, mikä myös olisi vienyt lisää aikaa. Tämän jälkeen syötiin lounas ja siirryttiin vartiovuoroon. Puolituntia puomivartiossa ja noin tunti teltassa huilimassa rytmillä mentiin päivälliseen saakka. Tämän jälkeen ryhmämme oli käsky + 15 minuuttia lähtövalmiudessa.
Illalla saapuikin sitten tehtävä lähteä tiedustelemaan ryhmitysalueellamme ollut varasto, voimmeko ottaa sen käyttöön. Varastoa oli käytetty kemikaalien säilyttämiseen. Tämä huomioitiin siinä, että ChemPron kirjasto (se mihin laite vertaa tuloksiaan) vaihdettiin myrkyllisiin teollisuuskemikaaleihin (TIC) ja lähdettiin tiedustelemaan. Ilmaisu TIC:stä saatiin rakennuksen ulkopuolella heikkona, jonka jälkeen lähdettiin paikantamaan rakennukseen sisälle lähdettä. Sieltä löytyi astioita, josta haihtui klooria. Varmistettiin ilmaisu ja pitoisuus sekä merkattiin saastealueen raja. Ilmoitettiin tiedot komentopaikalle, käytiin partionpuhdistuspaikalle ja siirryttiin jälleen puomivartioon.
Yön aikana K-valtio oli tehnyt tuli-iskuja ilmapuolustus- sekä johtamisjärjestelmiä vastaan. Lisäksi Ylen lähetysmastot olivat tuhottu Pasilassa ja Tampereen Tohlopissa. Maahyökkäyksen
todennäköisyys painopistesuunnaaassa VT 23 oli suuri. Seuraavana aamuna suoritimme viimeisen suojelutiedustelutehtävän, joka oli selvittää onko edellisen yön tuli-iskuissa käytetty kemiallisia taistelukärkiä. Mikäli taisteluaineista löytyisi merkkejä, meidän tuli selvittää, mitä on käytetty ja missä on lähde. Saavuttuamme kohdealueelle tuli hyvin pian ilmaisu ChemProlla taisteluaineesta. Hieman edettyämme pitoisuudet alkoivat nousta. Kuljettuamme hetken matkaa havaitsimme ohjuksen kärjen metsässä, joka oli taisteluaineen lähde. Tiedustelimme saastealueen rajat ja varmistimme taisteluaineen. Otimme taistelukärjen sijainnin kordinaatit ylös ja ilmoitimme tiedot komentopaikalle. Tämän jälkeen palasimme partiopuhdistuspaikan kautta takaisin tukikohtaan, jossa puomivartio jatkui. Illalla siirryimme pelastusvalmiuteen ja harjoittelimme pari lähtöä. Ensimmäisessä tapauksessa auto oli ajanut päin talon seinää ja oli syttynyt tuleen sekä talossa jouduttiin tekemään savusukellus. Ensimmäinen veto meni
pieleen käytännössä jokaisessa kohdassa, missä oli mahdollista. Ajoneuvot väärissä paikoissa, sammutusparit eivät olleet tietoisia, mitä olivat tekemässä ja tätä selkeää linjaa mentiin loppuun saakka. Toista vetoa varten koottiin ajatukset ja toiminta alkoi näyttää pääosin siltä miltä pitikin.
Pikaisen päivällisen jälkeen saimme seuraavan tehtävän. Tulimme kolmen auton onnettomuuspaikalle. Onnettomuus oli sattunut mäessä. Yksi auto oli kavunnut toisen auton päälle osittain ja kolmas auto oli toisella puolella tietä metsän puolella katollaan. Omaksi tehtäväkseni tuli huolehtia sen auton potilaasta, joka oli osin toisen auton päällä. Joten ensimmäisenä varmistin hengitystiet ja tuin niskaa sillä aikaa, kun odotin virrattomaksi tekemisen ja stabiloinnin valmistuvan. Samaan aikaan laitoimme potilaalle lämmikkeeksi viltin. Kun autoon oli turvallista mennä sisälle, laitoimme niskatuen. Tämän jälkeen apukuljettajan puolen kylki aukaistiin potilaan ulos saamiseksi. Saimme potilaan varsin mallikkaasti ulos autosta. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä tänä aikana oli muualla tapahtunut. Viimeisiä potilaita otettiin muistakin autosta ulos tuolloin ja meille opetettiin tyhjiöpatjan käyttö. Toisin kuin sammutustehtävässä, meidän tapahtumapaikalle saapuminen oli hyvä. Joukkueenjohtaja tiedusteli paikan hyvin ja käskytti ryhmänjohtajat mallikkaasti. Ryhmänjohtajat taas huolehtivat, että sammutusparit tiesivät omat tehtävänsä, joten me saimme tehdä harjoituksen keskeytyksettä loppuun asti. Tämän jälkeen olikin aika palata käskynjakoon. Vartiot alkoivat pyöriä ja muu porukka nukkumaan.
Torstaina aamusta osa joukkueesta lähti tiedustelemaan puhdistusaseman esihuuhtelu/emulsionlevitys- sekä huuhtelupaikan ja meidän osasto tiedusteli henkilöpuhdistuslinjaston paikan. Jokainen meistä teki suunnitelman ja parhaan suunnitelman mukaan henkilöpuhdistuspiste toteutettiin. Sain komppanian päälliköltä palautteen omasta suunnitelmastani, että h:tin hyvä suunnitelma. Lounaan jälkeen harjoiteltiin puhdistusaseman perustaminen. Puhdistusasemalla puhdistetaan taisteluaineisiin saastuneen joukon autot, materiaali, kalusto sekä henkilöt. Puhdistettavaksi kelpaamaton materiaali tuhotaan.
Päivällisen jälkeen lähdettiinkin sitten kaikkien neljän yksikön voimin PETO (pelastus) tehtävään. Esikuntaan oli osunut tuli-isku. Kaksi rakennusta tulessa, kulkuväyliä tukki autot ja alkutilanne näytti muutenkin kaaoottiselta. Meidän yksikkö oli 1. raskaspelastus autona PUJO. Lähdimme suorittamaan savusukellusta yhteen rakennuksista. Pääsin ensimmäistä kertaa tekemään kylmän savusukelluksen. Olin kakkosena eli autoin työjohdon liikuttamisessa ja vastasin raivaamisesta. No, sukelluksessa juuri mikään ei mennyt niin kuin olisi pitänyt. Asiaa osin vaikeutti se, että käsketyllä radiokanavalla oli liikaa liikennettä. Kommunikaatio parin kanssa ei toiminut. Mikäli savu olisi ollut sakeampaa olisin varmasti hukannut parini jossain vaiheessa. Opin kyllä miten savutuuletus tehdään ja tämän jälkeen todennäköisesti muistankin sen. Kaiken kaikkiaan, vaikka meidän oma savusukellus oli huono, olen varmasti valmiimpi lähtemään seuraavaan sukellukseen. Lisäksi itselläni ilma pääsi liian vähiin, ennen kuin lähdettiin poistumaan rakennuksesta. Vaikka tilanne oli monipuolinen ja laaja, ei siinä saa mitään käsitystä muiden kuin oman yksikön tekemisistä. Suoriuduimme tehtävästä kohtuullisen hyvin, kun huomioidaan, miten vähän olemme käyttäneet välineitä. Tämän jälkeen palattiin ryhmitykseen ja nukkumaan.
Aamu alkoi ilmahälytyksellä, jonka jälkeen aamupalalle. Tämän jälkeen tulikin PESU- hälytys, joten 15 minuutissa kaikki ryhmät olivat suunnanneet omiin tehtäviinsä. Me ensimmäisenä raskaspelastusryhmänä perustimme autojen esihuuhtelu ja emulsiointipisteen. Ensimmäiset autot tulivatkin melko pian perustamisen jälkeen. Toimin itse esihuuhtelijana ja totesin homman olevan yllättävän hikistä, vaikka pellolta tuuli vaakasuoraan ja välillä tuli räntää taivaan täydeltä. Sitten pääsimmekin odottelemaan, koska raivaajilla meni saastuneella alueella raivaamiseen odotettua pidempää. Klo 13.00 aikamääre oli ennemminkin klo 16.30. Onneksi osa porukasta sai haettua koko ryhmälle ruokaa. Myöhästyminen teki myös sen, että meidän suojelutiedustelutavaroiden pakkaaminen kesti puoleenyöhön. Jouduin yhdentoista pintaan nukkumaan sotilaskäskyllä, koska tosiaan toimin myös yhden maastoauton kuljettajana osan ajasta.
Lauantaiaamuna alkoi ilmaisku aamupalan loppupuolella, jonka jälkeen tuli PETO- hälytys lennonjohtotornille, jonne lähti yksi raskaspelastusryhmä eli me ja henkilöpuhdistusryhmä. Toinen raskaspelastusryhmä lähti yhdessä kevytpelastuksen kanssa esikuntaa pelastamaan. Tässä vaiheessa eri joukkueet tekivät yhteistyötä. Raivaajat raivasivat meille turvallisen kulkureitin lennonjohtotornille ja me autoimme alussa hiekkasäkkien kantamisessa. Lisäksi pelastamisen välissä suojauduimme välillä raivausräjäytyksiltä. Meidän ryhmä pelasti autoissa olevia potilaita, koska PUJOsta löytyy siihen välineet ja henkilöpuhdistusryhmä valmistautui savusukeltamaan lennonjohtotornin, jota ei kuitenkaan joutunut tekemään, koska se ei palanut. Meidän ryhmän toiminta oli hidasta ja ryhmänjohtajalta meni hetki ennen kuin sai paletin käsiinsä. Tämän jälkeen toiminta parani, mutta silti siinä oli välillä liikaa seisoskelijoita. Itsellänikin oli välillä pallo hukassa, koska olin ensin leikkaamassa hydraulivälineillä, mutta sitten huomasinkin tulleeni syrjäytetyksi. Tämän jälkeen hain tavaroita valmiiksi evakuointi varten ja lopuksi laskin toisen potilaa niskaa tukevan henkilön lämmittelemään. Potilaiden nostoihin tarvittaisin hieman lisäkoulutusta, se ei oikein suju vielä. Ehkä ripeämmällä toiminnalla olisi noin 30 minuuttia saanut nipistettyä aikaa. Tämän jälkeen menimme purkamaan suoja-asemamme ja valmistuimme siirtymään Keuruun kautta Satakunnan lennostoon Pirkkalaan eli siis siirryimme Keuruulle huoltamaan kalustoa. Lauantai-ilta ja sunnuntaiaamupäivä käytettiin kalustohuoltoon. Itse pääsin lähtemään lomille klo 14.00. Maanantai-iltana sitten oli aika palata yksikköön.
Joulun välipäivinä tulee seuraava päivitys liittyen Johtamistaidon
loppukokeeseen.
Rauhaisaa joulunaikaa!
T: Minna
-------------------------
Inttipäiväkirja osa 7
Hetki onkin vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja AUK 2:n on hyvässä vauhdissa. Aloitetaan taisteluharjoitus 3:sta vk 45 jakuluvasta viikosta 46. Kirjoitan sitten jossain välissä koosteen, mitä tuona edeltävänä kolmena viikkona on tapahtunut.
Taisteluharjoitus 3:sen teemana oli taistelu jalkaväen tapaan ja siinä keskityttiin ennen kaikkea hyökkäämiseen. Tilanne K-valtion kanssa oli kiristynyt täyteen sotaan ja me olimme tukemassa 1. jalkaväkikomppanian vastaiskua vihollista vastaan. Lisäksi ammuimme T7A joukkueen puolustusammunnat.
Maanantaina siirryimme Roosinpohjaan ryhmitysalueelle 32 km polkupyörillä. Ryhmityimme puolustukseen ja pystytimme suoja-aseman. Tämän jälkeen valvoimme alueemme ja suojasimme toimintamme. Yöllä toimi kiertopari- ja lähivartiointi.
Tiistaina aloitettiin treenaamaan ryhmän ja joukkueen etenemismuotoja. Uutena tuli ryhmä- ja joukkuekiila, jotka soveltuva hyvin tilanteeseen, jossa viholliskosketus on todennäköinen, mutta vihollisen tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Tämän jälkeen siirryttiin harjoittelemaan hyökkäämistä ryhmäkoossa. Avainsanat hyökkäyksessä ovat TULI ja LIIKE. Tulella suojataan liikkuminen, ja jos toinen lakkaa niin hyökkäys pysähtyy. Hyökkääminen on agressiivista toimintaa, missä ei saa luopua saavuttamastaan etulyönti asemasta. Ryhmäkoossa liikkuessa opeteltiin, mitä tapahtuu kun tiedustelijat saavuttavat vihollisen, ja miten siitä siirrytään koko ryhmän voimin taistelukosketukseen. Harjoituksessa keskityttiin ennen kaikkea syöksymällä etenemiseen.
Puolustukseen ryhmittyminen AUK:n ensimmäisessä taisteluharjoituksessa.
Ryhmäkoon hyökkäämisestä siirryttiin joukkuekoon hyökkäämiseen, jossa opeteltiin koukkaaminen, sitominen ja tulituki ryhmän voimin. Joukkueella hyökätään korkeintaan ryhmänkokoista vihollista vastaan. Koukkaaminen pitää tehdä niin kaukaa, ettei hyökkäyksen kohde havaitse heitä ennen kuin koukkaajat itse avaavat tulen. Sitova ryhmä nimen omaan hakee taistelukosketuksen ja pyrkii siten sitomaan vihollisenhuomion itseensä. Tulituki siirtyy sellaiseen paikkaa, mistä se pystyy tehokkaasti käyttämään tulta ja aloittaa tulen käytön juuri ennen kuin koukkaava ryhmä hyökkää. Hyökkäämisessä on haastavinta ajoittaminen, että kaikki ovat juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämän takia käytetään välitavotteita, jonka saavuttamisesta tiedoteen joukkueenjohtajaa, jotta pystytään ajoittamaan osastojen rytmitysoikein. Todella mielenkiintoista toimintaa ja meille oli selkeästi haastavinta saada ajoitukset kuntoon.
Seuraavan päivän iskuosastohyökkäystä varten opeteltiin vielä illan pimeinä tunteina taisteluhautojen vyöryttäminen ja putkiraivaimen käyttö. Ryhmämme tehtäväksi tuli seuraavan päivän iskuosastohyökkäyksessä raivata vihollisen puolustuksen edessä olevaan miinoitteeseen aukon raivaaminen. Oma tehtäväni oli olla toinen merkitsijöistä. Merkitsijä merkkaa ohuelle köydellä turvallisen reitin miinoitteeseen tehtyyn aukkoon. Köydellä muodostetaan "suppilo", jonka sisäpuolella on turvallista juosta. Tehtävässä sai hieman sykähtää, kun oman epäsuoran tulen aikana piti merkata oman puolen suppilo ja juosta sen jälkeen suojaan ennen kuin putkiraivain räjäytettiin. Tämän jälkeen vyöryttävä ryhmä syöksyi aukosta vihollisen taisteluhautoihin, jonka jälkeen merkattiin reitti miinoitteen läpi, samaan aikaan tulitukiryhmä suojasi hyökkäämistä. Tämän jälkeen siirryttiin hyökkäysryhmitykseen. Me olimme vasemmalle, vyöryttäjät keskellä ja tulituki oikealla. Tavoitteena oli katkaista vihollisen huoltoreitti,ja tuolle tasalle oli vielä joitain satoja metrejä. Hyökkäys treenattiin kerran kokonaisuudessaan läpi ja sen lisäksi vyöryttämisen loppuun asti kaksi kertaa ennen kuin tehtiin kovaveto.
Kovassa vedossa olimme noin minuutin myöhässä lähtökynnyksestä, mutta onneksi oma epäsuoratuli oli saman verran myöhässä. Saimme mallikkaasti raivattua aukon, sekä vyöryttäjät vyörytettyä taisteluhaudan. Tämän jälkeen eteneminen sitten tökkikin vähän aikaan. Tuli ja liike ei ollut täytin kunnossa. Lisäksi viholliskosketuksen tasoon nähden käytimme liian hitaita etenemismuotoja syöksyttiin, kun olisi ollut mahdollista edetä myös polvelta polvelle. Myös sumppuuntumista tapahtui, mikä haittasi etenemistä. Näistä huolimatta saavutimme tavoitetason ja eteneminenkin parani viimeisessä vaiheessa. Paidasta olisi voinut puristaa hikeä hyökkäyksen jälkeen, vaikka matka ei ollut montaa sataa metriä ja sää oli viileä. Tämä oli yksi mielenkiintoisimpia kokemuksia taisteluharjoituksissa. Epäsuoratuli oli hyvin toteutettua, meillä oli savut käytössä niillä henkilöillä, joilla kuuluikin olla. Merkkausryhmän johtajalla oli aukon suojaamista varten savu ja vyöryttäjillä oli violetti merkkaussavu tavoitetason saavuttamisen ilmoittamista varten.
Illalla siirryttiin Tonttumäkeen taisteluampumaradalle TULPPA-tehtävää varten ja perustettiin suoja-asemat sinne. Suunniteltiin ryhmän pesäkkeeseen ryhmittyminen. Pesäkkeinä toimivat linnoitetut taisteluhaudat. Aamulla teimme varamiinoitteen ja harjoiteltiin pesäkkeeseen ryhmittymistä, millä tarkoitetaan sitä, että jokainentaistelupari opettelee reitin omalle paikalleen, sekä tietää omat tulialueensa, tulen avaustasan ja muut perusasiat, jotta hyökkäyksen tullessa jokainen osaa jousta paikalleen, vaikka silmät kiinni. Harjoittelimme kaksi kovaa vetoa, välissä syötiin lounas.
Ensimmäinen veto meni kohtuullisen hyvin, johtaminen ei ollut vielä niin selkeää ja liikaa väkeä oli viemässä viestiä pesäkkeen sisällä, silti joukkueenjohtaja ei saanut kaikkea tarvittavaa tietoa. Lisäksi patruunatäydennykset unohtuivat ensimmäisen ja toisen ryhmän väliin pitkäksi aikaa, jonka jälkeen toinen ryhmä jakoi ne omalle väelle. Puolustustaistelun loppuvaiheessa meillä kolmannella ryhmällä alkoi patruunat loppumaan. Toisessa vaiheessa vihollinen oli levittänyt taisteluaineita ja tilanne alkoi suojeluvaroituksella, joten kaikki valmistelivat suojanaamarinsa ja pukivat sadepuvut päälle. Mielenkiintoinen tilanne ryhmänjohtajana toimimiseen. Taistelukosketuksen tullessa ryhmityimme pesäkkeeseen. Pian saimmekin jo oman osamme vihollisesta. Meidän ryhmä oli kutistunut kolmeen taistelijapariin, joten meillä oli vajaamiehitystä jo valmiiksi. "Haavoituin" vihollisen epäsuorastatulesta, jonka jälkeen varajohtaja otti ryhmän käskettäväkseen. Koska haavoituin kiivaimma taistelukosketuksen aikana, minut ehdittiin evakuoida vasta seuraavalla taistelutauolla. Ratkaisu oli ainut oikea, taistelijaparin olisi kuitenkin pitänyt antaa hätäensiapu ennen kuin meni jatkamaantaistelua, mikä unohtui. Toinen veto meni suojeluhälytyksestä huolimatta paremmin kuin ensimmäinen. Suojanaamaripäässä ampuminen on vaikeampaa, juokseminen raskaampaa ja viestiketjut eivät toimi enää huutamalla.
Ehdottomasti paras puolustusammunta tähän astisesta todella uskottava sekä vihollisen ja oma epäsuoratuli sekä aivan mahtava vihollisen savutus yhdessä vaiheessa ammuntaa. Meni joitain minuutteja, kun taistelukentästä ei näkynyt mitään, pelkkää harmaata massaa. Aivan uskomaton kokemus, mitähän tuolla savun suojassa tapahtuu? Mitenhän lähellä vihollinen on? Illalla siirryttiin takaisin Roosinpohjaan, jonne perustettiin suoja-asemat uudelleen. Seuraavana päivänä teimme viimeiset hyökkäykset, jonka takia yöllä peitettiin jo poterot. Aamulla lyötiin teltat kasaan ja autoihin ennen aamupalaa.
Suojapuku 2000:n pukeutuminen ensimmäistä kertaa.
Tämän jälkeen lähdettiin hyökkäämään TASI-järjestelmää hyödyntäen (taistelusimulaattoreilla). Meillä oli aseet, jotka ampuvat lasersäteitä ja kypärissä sekä taisteluvyössä prismat, jotka tunnistavat lasersäteet. Näin pystyy näkemään paremmin, mikä merkitys on oikealla etenemismuodolla. Viholliskosketuksessa on syytä pitää päämatalla ja edetä syöksyen, ettei liivit ala piippaamaan haavoittumisen tai napakympin merkiksi. Meiltä puuttui röyhkeyttä ja agressivisuutta siinä vaiheessa, kun taistelukosketustuli. Lisäksi ajoitukset eivät onnistuneet kunnolla. Välillä koukku oli mennyt ennen kuin tulituki ehti paikalle. Välillä koukku oli eri paikassa kuin tulituki jne. Ryhmäni tapatettiin kerran sellaiseen rinteeseen, mistä ei olisi ollut mitään järkeä edes yrittää ylös varsinkin, kun vihollinen oli jo tietoinen meidän sijainnista. Opettavaista se silti oli, vaikka meidän joukkue ei nyt varsinaisesti loistanutkaan hyökkäyksessä. Tämän jälkeen olikin lounaan aika, jonka jälkeen pyörämarssittiin takaisin kasarmille. Kyllä päivällinen MUKEssa (muonituskeskuksessa) syöminen maistui hyvältä. Tämän jälkeenhuollettiin joukkuekohtainen materiaali, jonka päätteeksi päästiin henkilökohtaiseen huoltoon. Aseet lyötiin vahvaan öljyyn ja varastoon. Kuuma suihku olikin tetsistä kipeytyneille lihaksien mielestä rentouttavaa. Lauantaina sitten päästiin iltapäivällä kotia hyvin menneen viikon jälkeen.
Tällä viikolla (46) ollaankin sitten keskitytty linjakohtaiseen koulutukseen, joka meidän tapauksessa tarkoittaa Sammutustyökurssia. Viikon aikana on perus-, työjohto-, järeä-, lisävesi- sekä tikasselvitys tullut hyvinkin tutuksi. Lisäksi se miten selvityksettehdään kerroksiin sisä- ja ulkokautta., miten tikaiden kanssa tehdään selvitys katolle, kuinka hyökätään palavaan taloon ja miten sammutetaan palava auto. Huomenna pääsemme kokeilemaan osaa noista asioista käytännössä. Nyt pitää aloittaa sammutustyökurssin kokeeseen lukeminen.
Oppilas Leimu lähdössä lomilta yksikköön.
------------------------------------------------------
Inttipäiväkirja osa 6
AUK:n 3. viikko
Saavuttiin yksikköön maanantai-iltana. Tiistaina alkoi B-ajolupakurssin käytännön vaihe Ajoneuvotoimistolla. Pääsin ajamaan UAZ:lla , joka yllätti positiivisesti varsinkin maasto-ominaisuuksillaan. Vaihdekepin käsittelyyn oli syytä käyttää voimaa, jos halusi saada vaihteen pykälään, mutta tämän opittua ei ollut mitään ongelmia. Iltapäivällä oli ensimmäisen tst-harjoituksen tentti. Illalla oli linjailta varuskuntakerholla. Saunat olivat lämpimänä, joten illalla takaisin yksikköön palasi varsin tyytyväinen Suojelulinja. Keskiviikkoaamuna B-ajolupakurssi jatkui, vuorossa oli ajonäyttö sekä peräkärryn kanssa peruuttelemista. Suoraan peruuttaminen on helppoa, mutta 90 asteen kulman peruuttamisessa on vielä treenaamisesta. Ymmärrän miten se teoriassa tapahtuu, mutta käytännössä se ei ihan joka kerta vielä onnistu. Kaikki B-ajolupakurssille osallistuneet saivat ajoluvan.
Illalla alkoi Järjestysvalvojakurssin lisäkoulutus kaasusumuttimelle. Keskiviikkona käytiin teoriaa ja torstaina oli käytännön vaihe. Torstaina olikin esimmäinen suojelukoulutus. Alkuviikosta oltiin tutustuttu biologisten, kemiallisten ja ydinaseiden perusteisiin ja historiallisesti milloin/miten niitä oltiin käytetty. Käytiin hieman tarkemmin läpi, miten kauaksi historiaan täytyy mennä, että löydetään ensimmäinen maininta taisteluaineiden käytöstä, ja 600 vuotta ennen ajan laskumme alkua se löytyy. Todennäköisesti veden/ruuan saastuttamisen taito on osattu ennen sitäkin. Illalla olikin kaasun käytön käytännön koulutus. Pari vapaaehtoista sai ottaa 5 % OC:sta altistuksen ja olin yksi heistä. Toimintakyky ei todellakaan häviä heti, kun saa OC:tä silmille. Näkökyky kyllä lähtee, mutta kyllä sitä pelkän kuulonkin avulla pystyy perässä juoksemaan. Reilun puolen tunnin esipesun jälkeen kykenin siirtymään yksikköön, jossa olin vielä 45 minuuttia viileässä suihkussa. Olisihan sitä voinut vielä hetken kauemminkin voinut olla suihkussa, sen verran paljon kaulaa poltteli. Halusin päästä kymmeneltä nukkumaan. Perjantaina päästiin lomille. Kuitattiin suojapuku 2000 sekä ProFlow raitisilmapuhallin tällä viikolla.
Seuraava viikko perehdyttiin suojelutiedustelun perusteisiin. Kemialliset taisteluaineet ja vaaralliset teollisuuskemikaalit (TIC) sekä säteily on siinä mielessä mukavampia tiedusteltavia kuin biologiset taisteluaineet, että niille löytyy mittarit ilmaisuun. Kemiallisille aineille löytyy vielä pikatestaaja jolla pystytään tunnistamaan yleisimmät kemialliset taisteluaineet ja TIC:t. Loppuviikosta alettiin tehdä erilaisia case-harjoitteita teoriassa opetelluista aiheista, joka vahvisti oppimista käytännössä, mutta selkeytti myös teoriaa. Lauantaina oli aiheeseen liittyvä tentti, joka itseltäni meni hyvin. Tentissä selvisi, ettei näistä kokeista ilman lukemista hyviä numeroita oteta. Lisäksi käytännön koulutuksessa käydyt case:t auttoivat monessa tehtävässä. Sunnuntaina siirryttiinkin aiheessa eteenpäin puhdistamiseen, joka on Suojelukomppanian tärkein tehtävä.
Aluksi opiskeltiin puhdistustoiminnan teoria, jonka jälkeen siirryttiin tarkemmin tutustumaan henkilö- (HEPULI) ja kalustopuhdistukseen (KAPULI). Maanantaista keskiviikkoon vietettiinkin PUJO:n eli puhdistusajoneuvon sekä henkilöpuhdistusjärjestelmän ihmeellisessä maailmassa. PUJO on pelastusauto muutamalla lisäominaisuudella. Opin käyttämään auton matala- ja korkeapainejärjestelmää. Matalapainejärjestelmää käytetään sammuttamiseen ja puhdistustoiminnassa huuhtelemiseen. Korkeapainejärjestelmää käytetään emulsion levittämiseen. Koulutus oli käytännön läheistä, eikä käytettävään aikaan nähden yritetty kouluttaa liikaa asioita, jotta kykeni omaksumaan opetettavan asian. Henkilöpuhdistusjärjestelmän koulutus aloitettiin järjestelmän purkamisesta. HEPULI-kontti sisältää erittäin paljon tavaraa ja siihen saadaan perustettua kaksi linjastoa, jotka pystytään erottamaan toisistaan väliverhoilla. Siihen kuuluu kaksi 6x6m ilmakaaritelttaa, likaisen ja puhtaan puolen teltta. Varavesiselvitykset, imeytyskentät, tilan tarve yms. selvenevät kunnolla vasta ensi viikon tetsillä. Molemmista aiheista saatiin vasta pintarääpäisy, alkavalla viikolla olevassa taisteluharjoituksessa opimme oikeasti toimimaan puhdistusasemalla, jonka osia sekä HEPULI, että KAPULI ovat.
Ehdottomasti mielenkiintoisin, että väsyttävin jakso tähän astisesta, koska vapaa-aikaa ei käytännössä ollut tentteihin lukemisen takia. Mielekkääksi ajanjakson teki se, että nyt päästiin oman aselajin sodanajan tehtävien harjoitteluun.
----------------------------------
Inttipäiväkirja osa 5
Aliupseerikurssi 114
P-kauden viimeisen viikko alkoi siten, että kapteeni kertoi kello 06.10 minne kukakin muuttaa perjantaina. Oma tie vei suojelulinjalle aliupseerikouluun. Samana päivänä oli VMTK:n järjestämä liikuntapäivä,
missä pääsi kokeilemaan erilaisia lajeja mm. ultimate, saappaan heitto, telamiinojen kantoa ja Ziltonin vetämistä kuuden hengen partiolla. Torstai-perjantai kului pääsääntöisesti muutto-valmisteluissa.
Perjantaina sitten kannettiin tavarat pihan poikki Aliupseerikouluun ja majoituimme uuteen tupaamme Aa-jokeen. Ensimmäinen viikonloppu oli totuttuun tapaan kiinni. Juostiin Coopperin-testi, 20 m huononi tulos p-kauden vastaavasta. Viikonloppu koostui muuten oppitunneista, missä kerrattiin asioita päivystäjänä toimimisesta ja virka-apuosastosta. Lisäksi tutustuttiin Kuninkaallisen Preussin 27. Jääkäripataljoonan historiaan. Tärkeimpänä käytiin läpi oppilasesimiesten tehtävät, koska jokainen vuorollaan saa jonkin esimiestehtävän.
Maanantaina oppitunnit alkoivat kamppanjalla "Särmänä liikenteessä", missä pohdittiin julkisen liikenteen hyviä puolia, sekä mitä omalla autolla liikkuessa pitäisi ottaa huomioon. Pääsin B-ajolupakurssille, joten tiistai-keskiviikko menikin niillä tunneilla. Keskiviikkona
kiireesti tuntien jälkeen eturuokailuun ja Järjetyksenvalvojan voimankäytön lisäkurssille. Viikon muut oppitunnit olivat Johtamistaidon 1. kurssin tunteja, joilla opeteltiin johtamisen
perusteita ja koulutuskortin tekemistä. Hieman puisevalta kuulostava aihe oli saatu mielenkiintoiseksi ryhmäkeskusteluilla eri aiheista esim. koulutustavoista. Lisäksi perjantaina käytiin marssikoulutuksessa läpi, miten marssille pitäisi valmistautua ja mitä
pitää tehdä marssitauoilla. Näin ensimmäinen AUK:n viikko saatiin pakettiin.
Sunnuntaina tultiin lomilta ja maanantaiaamuna ensimmäisenä suunnattiin ELKAan kello 06.00 kuuntelemaan ensimmäisen taisteluharjoituksen viholliskuvaa ja varomääräyksiä. Viikko rytmittyi 32 km pyörämarssista Roosinpohjaan, jonka jälkeen ryhmityttiin
puolustukseen, tiistaina koulutettiin panssarimiinoja sekä sinkotaistelijaparin toimintaa, lisäksi tehtiin poterot valmiiksi.
Keskiviikkona lähdettiin taisteluampumaradalle harjoittelemaan ja ampumaan ryhmän puolustusammunnat. Torstaina koulutettiin LV241 radiolaite sekä sanomalaite. Lisäksi opeteltiin käyttämään lisää jalkaväkipanoksia sekä panssarimiinoja. Perjantaina klo 02.00 tuli tieto, että on aika purkaa ryhmitys ja lähteä 32 km jalkamarssille varuskuntaan.
Koko viikon satoi vettä pieniä hetkiä lukuunottamatta ja meidän joukkueen teltta oli jo parhaat aikansa nähnyt, joten meillä oli erikokoisia suihkuja teltassa aina välillä. Teltassa oli vesilammikkoja koko viikon, vaikka asiaa yritettiin korjata. Itse nukuin koko viikon vesilammikossa. Olin ensimmäisenä päivänä sinkotaistelija, joten pyöräilin Roosinpohjaan kertasingon kanssa. Loppumatkasta tuli tunne, että sinko yrittää kuristaa minut.
Ryhmityttiin puolustukseen ja pystytettiin suoja-asema. Suoja-aseman pystytyksen jälkeen kävin kaivamassa makuupoteron. Ensimmäisenä yönä minulle sattui viimeinen lähivartiovuoro, joka oli 1,5 h pitkä. Toisena päivänä sain ryhmänjohtajan tehtävän, joten huolehdin, että ryhmäni on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kaikilla on pysynyt varusteet tallessa. Kävin illalla keskustelemassa kenttäsairaanhoitajan kanssa jalkapöydistäni, jotka olivat edellisen viikonlopulla partiosuunnistuksessa kipeytyneet. Todettiin, että pystyn olemaan koulutuksessa mukana, mutta loppumarssille on tuskin asiaa.
Treenatessa etenemismuotoja huomasin jalkojen ottavan itseensä, joten
epäilemättä syöksyt näyttivät kamalilta, eikä noudattanut kolmen sekunnin sääntöä. Uusina asioina viikon aikana tuli miinakentässä toimiminen. SIMOT kun muistaa, niin hyvin menee. Lisäksi tuli uusina miinoina pohjamiina, kevyt- ja raskaskylkimiina, kevyt- ja raskasviuhkapanos sekä putkimiina. Hetkittäin näkyi myös kuutamo, aika vaihteli 2 sekunnista pariin tuntiin viikon aikana. Omaa jaksamista välillä söi jaloissa tuntunut kipu, mutta hyvin sitä loppuun asti jaksoin sitä lukuunottamatta, että minulla ei ollut jalkamarssille mitään asiaa. Kun muut lähtivät marssille, niin VMTL taistelijat täyttivät toistakymmentä vesikanisteria huoltoa varten. Kävimme syömässä aamupalan hautausmaan vieressä, jonka jälkeen siirryimme yksikköön huoltamaan varusteita ja itseämme. Kun oma linja saapui kävimme hakemassa lounaan ja perustettiin linjasto valmiiksi väsyneitä marssijoita varten. Illalla olimme valmistautumassa saunaan lähtöön,
kun alikersantti tuli ilmoittamaan, että saunan jälkeen ryhdyn pääpäivystäjäksi. Ehtipähän aloittamaan kokeeseen lukua. Lauantaiaamuna oli kyllä aika nuutunut olo. Onneksi kotiin pääsi iltapäivällä. Hyvä maku jäi viikon harjoituksesta vesisateesta huolimatta.
T:Minna
-----------------------------
INTTIPÄIVÄKIRJA osa 4
Taisteluharjoitus 2 on nyt myös takanapäin. Säät suosivat, päivällä ei ollut liian kuuma eikä yöllä ollut liian kylmä. Saimme nukkua yhtä yötä lukuunottamatta reilusti yli kuusi tuntia, joten paljon mukavammin ei harjoitus olisi voinut mennä. Sunnuntaina pääsimme kotiin ja tänään tiistaina palaamme takaisin yksikköön. Huomenissa heti aamusta kuulemme, mihin suunta vie perusharjoituskauden jälkeen.
Taisteluharjoitusta edeltävällä viikolla treenasimme perustaistelutaitoja rastikoulutuksessa useampaan otteeseen. Lisäksi suoritimme johtajatehtävän ja asekäsittelyradan?
Kävimme kapteenin haastattelussa kertomassa, ovatko toiveet omasta sijoittumisesta pysyneet samana. Suunnistamassa kävimme vielä oistamiseen, lisäksi päsimme pelaamaan koripalloa ja sählyä.
Peruskoulutuskausi on nyt käytännössä ohi, enää on VMTK-liikuntapäivä ja loppupäivät taitavat mennä muuttovalmisteluissa. Ryhmänjohtajat sekä joukkueemme kokelaat ovat olleet erinomaisia. Koulutukset on pääsääntöisesti valmisteltu hyvin ja vedetty asiantuntevasti. Monet pelottelivat sillä, että varusmiesjohtajat huutavat naama punaisena pienestäkin virheestä, mutta en muista yhtäkään tälläistä tapausta
koko p-kaudelta, ainakaan oman joukkueen varusmiesjohtajilta. Tupa Oravaisen (naisten tupa) yhteishenki hitsautui erinomaiseksi, siinä edesauttoi ryhmänä toimiminen taisteluharjoituksissa. P-kausi on ollut antoisa. Odotan mielenkiinnolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
-----------------------------------------
INTTIPÄIVÄKIRJA osa 3
Viides viikko
Maanantai
Viikko alkoi valaoppitunnilla, jonka jälkeen oli itsepuolustustreenit. Valitettavasti IP-harjoitus oli melko lyhyt. Lounaan jälkeen oli päällikön oppitunti, jossa käytiin läpi tulevan taiteluharjoitus 1 taustatarina tilanteen kiristymisestä K-valtion kanssa, sekä varomääräykset. Tämän jälkeen pakattiin tavarat valmiiksi kolmen päivän metsäreissua varten.
Kävin illalla lukkopainitreeneissä. Olipa mukavaa päästä pitkästä aikaa painimaan. Lopussa oli hieman kokeneempi pari, joten pääsi tekemään vähän paremmin. Kun sainaloitettua jonkun liikkeen, niin antoi tilaa tehdä loppuun ja oppia tilanteesta, eikä vääntänyt heti solmuun.
Tiistai
Aamulla oli muuten tavallinen herätys, mutta jostain syystä ei saatu laittaa valoja päälle. Sitten ryhmänjohtaja tuli sanomaan, että taisteluvarustusta niskaan, valmiutta on alettu kohottamaan, joten harjoitukseen liittyvä peli pyörähti käyntiin heti aamusta. Kun tilanne hieman rauhoittui, käytiin MUKEssa aamiaisella. Tämän jälkeen pakkasimme ryhmäkohtaiset tavarat ja reput kuorma-autoon. Jonka jälkeen hyppäsimmekin linja-autoon ja matka alkoi kohti Roosinpohjaa.
Roosinpohjassa söimme ensimmäisenä lounasta, ja tämän jälkeen aloitettiin
pystypoteroiden kaivaminen. Meillä oli tuuria, maa oli hiekkapohjaista, eikä siinä ollut juurikaan kiviä seassa, joten työ edistyi kohtuullisen nopeasti. Rankka kaatosade siivitti poteroiden kaivamista. Poteroni sijoittui siten, että jouduin tekemään koko poteron oikean sivun leveydelle myös suojavallin, koska se oli auki vihollissuuntaan. Illan hämärtyessä kävimme laittamassa teltan pystyyn kahteen kertaan, koska oltiin ensimmäisellä vedolla liian hitaita. Kerrattiin lähivartiomiehen tehtävät ja harjoiteltiin asemiin menemistä. Yhdentoista aikaan oltiinkin jo ihan valmiita iltapalalle ja nukkumaan.
Keskiviikko
Aamu alkoikin sitten hiljaisella hälytyksellä, joten eikun taisteluvarusteet nopeasti päälle ja poteroon. Jonkin ajan kuluttua taistelijapari lähti hakemaan aamupalan ja aamupala syötiinkin sitten poterossa. Tämän jälkeen vihollinen hellitti hetkeksi ja tehtiin viimeiset viilaukset poteroihin. Rastikoulutuksessa kävimme kertaamassa ja syventämässä tietoja telamiinoista ja varamiinoitteen tekemisestä, kevyestä kertasingosta ja sinkoparina toimimisesta, sekä ensiavusta ja kenttähygieniasta. Tämän jälkeen juostiinkin asemarallia vähän aikaan, syötiin iltapala ja mentiin nukkumaan. Aloimme pyörittämään parivartiota lähivartion lisäksi. Olin onnekseni käynyt huusilla, jonka takia olin vielä syömässä iltapalaa, kun tuli hiljainen hälytys. Kiireellä tetsari niskaan ja kypärä päähän ja asemiin. Vihollista ei kuitenkaan näkynyt, joten päästiin pian nukkumaan. Olin vartiossa 00.15-02.15 välin, enkä nyt hetkeen muista olleen niin pitkiä tunteja kuin tuolloin.
Torstai
Aamulla heräsin puoli kuuden maissa siihen, että oli järkyttävä kupla otsassa. Totesin ettei tässä enää saa nukuttua ja kohta kuitenkin on noustava ylös, joten kömmin makuupussista ylös, laitoin hiljaa varusteet päälle ja menin teltasta ulos katsomaan kuka on lähivartiossa. Pian vihollinen avasikin tulen meidän sektorilla, joten juostiin pää kolmantena jalkana asemiin. Kävimme kiivaan taistelun (räkäpäillä) vihollisen kanssa, jonka jälkeen muutuimmekin K-valtion ¨miehiksi¨ ja kävimme häiriköimässä meidän kahta muuta ryhmää. Pian tämän jälkeen söimme lounaan. Lounaan jälkeen oli taistelijantutkinto, jonka jälkeen purimme ja kannoimme ryhmäkaluston kuorma-autolle 12 minuutissa. Sitten olikin aika täyttää poterot ja naamioida niiden paikat. Siivosimme vielä ruokailualuetta ja teimme nopean asehuollon sekä laitoimme öljyt muhimaan piippuun. Linja-autot saapuivat tämän jälkeen hakemaan meidät ja alkoi matka takaisin kasarmille. Kasarmilla huollettiin porukalla joukkueen koko materiaali. Tehtiin parempi asehuolto, jonka jälkeen heitimme viimeisen kerran taisteluvarustuksen päälle ja menimme takapihalle syömään päivällisen kauhealla kiireellä. Tämän jälkeen oli yksikön varapäällikön puhuttelu, jossa totesi, että olemme saavuttaneet sen tason, joka meillä kuuluu tällä hetkellä olla ja joissain asioissa jopa ylittäneet sen tason. Enää oli jäljellä henkilökohtainen huolto, jonka jälkeen seitsemän maissa illalla alkoi vapaa-aika. Eipä siinä paljon muuta tullut tehtyä kuin soitettua puolisolle ja käytyä iltapalalla.
Perjantai
Aamu tulikin sitten kauhean nopeasti. Kiireellä tehtiin aamutoimet ja pakkasin pyykinvaihtoon lähtevät kamat, kun en ollut illalla jaksanut tehdä sitä. 6.30 roikuimmekin jo varusvaihtoon johtavan oven rivassa. Aamupalan jälkeen oli oppitunti Puolustusvoimista työnantajana, jonka jälkeen vaihdoimme kiireellä lomapuvut niskaan valaharjoittelua varten. Aseotteissa on kehittämisen varaa, kuin myös ryhdikkäässä olemuksessa. Lounaalta siirryttiinkin sitten tyhjentämään koko kaapin sisältö osin sängylle ja tehtiin täysvarustarkastus. Mitään ei ole toistaiseksi hukkunut. Sitten siivosimme siivousalueemme ensimmäistä kertaa sitten maanantai illan ja valmistauduimme lomille lähtöön.
Terveisin, Minna
--------------------------------------
INTTIPÄIVÄKIRJA osa 2
Saavuin Keuruulle 14.30 ja pääsin jumppakuution kanssa tupaan klo 16 maissa. Yllättävän helposti vaatteet mahtuivat kaappiin, kun rauhottui ja alkoi ohjeen mukaan laittamaan vaatteita kaappiin. Ehdin jopa päivällisellekin, intin vermeet laittettiin päälle ennen sitä. Päivällisen jälkeen opeteltiin punkan tekoa sekä autettiin viimeisinä tulleita kaappien ja punkkien teossa. Tämän jälkeen mentiinkin johdetusti iltapalalle. Vielä pinkkojen teon opettelu ja sitten olikin ensimmäinen päivä pulkassa.
Ensimmäinen herätys oli kuudelta. Käytävästä kuului "herätys, valot päälle, miehet ylös punkista". Ensimmäiset ja ainoat johdetut (aikaa 2 min.) aamutoimet olivat tuolloin. Sen jälkeen tehtiin punkat ja käytiin rauhassa hoitamassa aamutoimet loppuun. Aamupalan jälkeen haettiin tväl-materiaali. Aseeni valmistusvuosi on 1972. Tämän jälkeen alettiin opetella sotilasasioiden perusteita kuten tervehtimistä ja toimistokäyttäytymistä. Suureksi yllätykseksi meillä oli illalla vapaa-aikaa. Koska Sotkuun ei saanut mennä eikä lenkille lähteä, niin aika kului kaapin särmäämisessä ja tupalaisiin tutustuessa.
Ensimmäiset kaksi viikkoa kului talon tavoille opetellessa. Sulkeisharjoituksia oli useammat, joissa valmistauduttiin Shmardenin päivään, jota vietettiin rykmentissä 22.7., jolloin myös omaiset tulivat tutustumaan Pioneerirykmenttiin. Ensimmäiset taisteluharjoituksetkin olivat. Joukkueen terveystarkastukset olivat toisen viikon lopulla, jonka jälkeen sai vapaa-ajallakin alkaa liikkumaan. Helle helli Keuruuta tuon kahden ensimmäisen viikon ajan ja pari komeaa ukkosmyräkkääkin koettiin. Paljon oli oppitunteja eri aiheista: materiaalihuollosta, liikunnasta, terveyden huollosta jne. Varusmiestoimikunta tarjosi yhtenä iltana ilmaisen kotimaisen leffan nimeltä Veijarit. Oli hyvä irrottautuminen kasarmin arjesta, vaikkei Elkan penkit ehkä maailman mukavimmat olekaan. Lomille lähdettiin perjantaina omaisten mukana ja yksikköön palattiinkin vasta maanantai-iltana.
Lomilta palattua heti tiistaina oli lihaskuntotestit. Punnerrukset eivät menneet ihan oletetulla tavalla, mutta taitaa silti lihaskunnonkin indeksiksi tulla hyvä. Coopperissa juoksin 2500 m, kävimme juoksemassa testi Keuruun keskustassa urheilukentällä. Lämmin oli vaikka juostiinkin aamupäivällä ja puolet radasta oli varjossa. Lihaskuntotestin sekä Cooperrin jälkeen oli taistelijaparin jumppa. Kannettiin kaveria palomiesotteella, morsiukannossa, tehtiin ryhmävatsoja, punnerrettiin neliössä ja käveltiin kottikärrykävelyä. Fyysistä ja hauskaa, vaikkakin Coopperin jälkeen erittäin raskasta. Tiistaina alkoi järjestyksenvalvojakurssi jolla menikin sitten kuusi iltaa kahden viikon aikana, joten vapaa-aikaa ei juuri ollut.
Ampumaradalla vietettiin kolme päivää. Ensimmäisen kerta meni asetta kohdistaessa. Toisella kerralla ammuttiin polvelta ja pystystä. Kolmannella kerralla polvelta sekä lopuksi makuuasennosta kääntyviin tauluihin. Paljon ollaan päästy ampumaan ja monipuolisia ammuntoja on ollut. Samoja asioita ollaan tietenkin hierottu sitten rastikoulutuksessakin. Tetsausharjoituksia on ollut useammat ja nyt alkaa tunnistamaankin kaikki tähän asti käytössä olleet käsimerkit.Lisäksi konttaaminen, ryömiminen ja syöksyminen on tullut tutuksi. Ensimmäinen maastoyökin oli 3.8., josta valitettavasti menetin viitisen tuntia JV-kurssin takia. Toki saipa kokeenkin tehtyä, parin viikon päästä pitäisi kotiin tulla tieto, menikö kurssi läpi. Käytiin läpi lähivartiomiehen toimintaa ja tunnussanan käyttöä. Itse sain mukavan vahtivuoron klo 23-24, jonka jälkeen uni maistuikin kohtuullisen hyvin, pari vahdinvaihtoa tuli huomattua. Kannettiin kaikki joukkueen majoituskamat majoittumisalueelle, mutta aamulla saatiin pakata ne pakettiauton kyytiin.
Illalla pääsinkin ensimmäistä kertaaa VMTK:n liikuntakerhoon, pelattiin koripalloa, joista kymmenestä käynnistä saa yhden kuntoisuusloman. Perjantaina oli kevyempi päivä, kokelaat pitivät meille liikuntakoulutusta, joissa aiheena oli jalkapallo ja koripallo. Ehdottamasti paras jalkapallon käsittelyyn liittyvä koulutus, minkä olen saanut. Lounaan jälkeen oli vielä sulkeiset, tupa-, kaappi- ja siisteystarkastus ennen lomille lähtöä. Hyppäsin bussiin kohti Tamperetta, josta puolisko nappasi kyytiin ja lähdettiin kaverin häihin Kotkan seudulle.
Terveisin Minna
------------------------------
INTTIPÄIVÄKIRJA osa 1
Olen Minna Leimu, asun Sastamalassa perheeni kanssa, johon kuuluu aviomieheni ja 4-vuotias hovawart uros Haddo. Koulutukseltani olen
laborantti ja laboratorioanalyytikon opinnot ovat viittä vaille valmiit.
Työskentelen Polar Mining Oy:n laboratoriossa niin näytteiden käsittelyssä, analysoinnissa kuin tutkimus- ja kehitystehtävissä.
Harrastan liikuntaa koiran kanssa ja ilman. Eräilemme säännöllisesti niin lähimaastoissa, Lapissa kuin ulkomaillakin. Harrastan myöskeskiajan historiaa sekä luen paljon. Lisäksi harrastuksiini kuuluu Sotilaskotityö Porin Prikaatissa ja reserviläistoiminta.
Reserviläistoiminnan tiimoilta olen osallistunut jotoksille rastihenkilönä ja kilpailijana.Reseviläisharrastuksen kautta innostuin myös uudelleen vapaaehtoisesta
varusmiepalveluksesta ja päädyin hakemaan Keuruulle Pioneerirykmenttiin, jonne sain palvelukseenastumismääräyksen keväällä 2010.
Siviilissä päivät käyvät vähiin. Reppu on jo pakattuna
varusmiespalvelusta varten valmiiksi, koska viikonlopuksi lähdemme
ystävien kanssa telttailemaan. Fiilis on odottavan innostunut. Hylsyjä
on viime aikoina saanut kuunnella töissä sekä vapaa-ajallakin.
Naisille alokasinfoa pitänyt yliluutnantti käski suhtautua asioihin
vakavasti, muttei tosissaan. Joten pilkettä silmäkulmassa, kohti
varusmiespalvelusta.
Terveisin Minna