RSS
Logoa klikkaamalla pääset suoraan lehden aineistosivulle
Logoa klikkaamalla pääset Pirkan Viestin facebook sivulle
PMT:n jäsentuotteet
Osta tarujen Junkers-merkki ja tuet Veteraaneja
lue lisää tästä
Pirkkalan Reserviupseerikerho järjesti elokuun viimeisenä viikonloppuna yhteistyössä Sastamalan Reserviupseerien, Pirkanmaan Aluetoimiston ja MPK:n kanssa Vänrikkipäivän, johon kutsuttiin nuoria reservin upseereita tutustumaan paikallisiin upseeritovereihin, puolustusvoimien kalustoon, vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan sekä harjoittamaan sotilaan perustaitoja. Ohessa on pirkkalalaisen reservin upseerin, Tero Lahtisen kuvaus päivän tapahtumista.
Vieläkö "vanha suola janottaa"
Kesällä puolustusvoimilta saatu kirje yllätti ja herätti mieleen muutamia kysymyksiä; mihin kertausharjoituskäsky minut vie, mitä vielä muistan oman aselajin toiminnoista 80-luvun lopulla suoritetun asepalveluksen jälkeen, vieläköhän "Sergeit" on käytössä? Kuoressa ei kuitenkaan ollut käsky saapua kertausharjoituksiin vaan kutsu vapaaehtoiseen nuorille reserviupseereille järjestettävään tapahtumapäivään. Kutsujana ei ollut puolustusvoimat vaan paikallinen reserviupseeriyhdistys. Mielenkiintoinen ohjelma ja myönteinen perusasenne maanpuolustukseen liittyviin asioihin sai ilmoittautumaan mukaan viettämään elokuinen lauantaipäivä Satakunnan lennoston maastoon.
Kuulaana lauantaiaamuna 7:50 Pirkkalan kunnantalon parkkipaikalla oli odottava ja jännittynyt tunnelma kun osin toisilleen tuntematon runsaslukuinen joukko nuoria miehiä odotti päivän alkua. Täsmälleen kello 08:00 koivujen katveesta kajahtaneet napakat käskyt "riviin järjesty", "ojennus", "lepo" päättivät odotuksen ja viimeistään nyt selvisi, ettei oltu lähdössä urheilukisoihin, rock juhliin eikä marjametsään. Ryhmä oli siitä hetkestä järjestynyt ja päivän agenda saattoi alkaa.
Satakunnan lennoston ampumaradan maastossa pääsimme tutustumaan puolustusvoimilla käytössä olevaan Leopard panssarivaunuun. Saimme hyvän yleiskuvan sen toiminnasta taistelutehtävissä. Mieleen jäi askarruttamaan kuitenkin kysymys siitä mitä etua uudet Saksasta käytettyinä ostetut Leopardit toivat entisiin venäläisvalmisteisiin panssarivaunuihimme ja niiden ympärille rakennettuihin valmiisiin panssarijoukkoihin verrattuna?
Henkilökohtaisesti mukavin yllätys oli ampumaradalla suoritettu 10 patruunan rynnäkkökivääriammunta. Tiukkojen turvatoimien vallitessa suoritetun ammunnan lopputulos oli parempi kuin osasin ennakkoon odottaa. Olihan edellisestä rynnäkkökivääriammunnasta kulunut melkein 20 vuotta ja siviilissä ammunnanharrastus on jäänyt muutamiin satunnaisiin kertoihin. Pienen kertauksen jälkeen entisen "morsiamen" käsittely palautui hyvin mieleen. Vieläköhän aseen purkaminen olisi onnistunut? Se jäi testaamatta sillä käskyä "lukko irroita" ei tällä kertaa kuultu.
Satakunnan lennostoon tutustuminen ja F-18 "Hornetin" tarkastelu lähietäisyydeltä antoi runsaasti uutta ja mielenkiintoista tietoa ilmavalvonnasta ja puolustuksesta. Hornet oli luonnossa suurempi ja rumempi kuin TV:stä ja valokuvista saatu kuva antoi odottaa. Laitteen viimeistelystä kävi selväksi, että kyseessä on tarkoituksenmukaisesti rakennettu sotilastyökalu eikä kiillotettu design näyttelyesine. Kaiken kaikkiaan lennoston toiminnasta jäi hyvin ammattimainen ja positiivinen mielikuva.
Vapaamuotoinen ohjelma Reipin rantasaunalla antoi mahdollisuuden ihmisille tutustua toisiinsa. Keskusteluissa illan aikana oli helppo todeta, että asepalvelusaikana ikäluokastaan reserviupseerikoulutukseen valikoituneilla henkilöillä on paljon yhtenäistä. Arvomaailma ja harrastukset ovat hyvin samansuuntaisia ja niinpä keskusteluavaukset vieraiden ihmisten kanssa sujuivat luontevasti.
Ammattimaisesti ja hyvin organisoidun illan päätteeksi kotona oli todettava, että niin vain se "vanha suola janotti" ja päivän anti oli ollut hyvä. Pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin, nykypäivän uuteen puolustusvoimien kalustoon ja siinä ohessa vielä verestämään vanhoja taitoja niin aseenkäsittelyssä kuin sulkeistoimissakin. Järjestelyistä vastanneen yhdistyksen tavoite saada uusia henkilöitä aktivoitua maanpuolustustoimintaan ja yhdistykseen mukaan onnistui oletettavasti hyvin. Usealla vielä järjestäytymättömällä nuorella reservin upseerilla heräsi mielenkiinto toimintaa kohtaan. Vielä taisi jäädä monelle "suolaa suuhun".
Teksti: Tero Lahtinen, Janne Roihu
Kuvat: Konsta Punkka
